Ystävää vailla – Avunpyyntö lukijoille

Yksi syömishäiriön ikävistä puolista on sen vaikutus sairastuneen ystävyyssuhteisiin. Varsinkin nuoruudessa syömishäiriöllä voi olla hankalat ja pitkäkantoiset seuraukset ystävyyssuhteiden muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Syömishäiriöön sairastunut usein eristäytyy ihmisistä, kun oireilu ottaa valtaa ja vie aikaa päivistä. Samaan aikaan terveet nuoret tapaavat toisiaan, viettävät mukavaa aikaa yhdessä ja luovat tiiviitä kaveriporukoita. Syömishäiriöön sairastunut jää tai jättäytyy näistä helposti ulkopuolelle.

Työskentelyhistoriani aikana Syömishäiriökeskuksessa olen myötäelänyt monien toipuvien kanssa yksinäisyyden aiheuttamaa tuskaa. Kun syömishäiriö alkaa jäädä taka-alalle, havahtuu moni toiveeseen löytää ystäviä, mutta heistä tuntuu kuin olisi liian myöhäistä muodostaa uusia ihmissuhteita. Tiiviisiin kaveriporukoihin on vaikea päästä mukaan ja toisaalta uusien ihmisten lähestyminen voi tuntua pelottavalta.

Uuden sosiaalisen verkoston rakentaminen voi olla vaikeaa ilman syömishäiriötäkin. Yksi Syömishäiriökeskuksessa työskentelyni haastavimpia osa-alueita onkin auttaa toipuvaa löytämään ystäviä. Osastolla syömishäiriöstä toipuva on voinut harjoitella turvallisessa ympäristössä sosiaalisia taitoja ja selvinnytkin varsin hyvin. Osaston ulkopuolella kuitenkin ihmissuhteiden luominen voi tuntua hankalalta. Uskallus tai ideat puuttuvat.

Syömishäiriöstä toipuvan pitäisikin usein olla itse erittäin aktiivinen löytääkseen uusia ystävyyssuhteita. Itsetunto on usein sairauden jäljiltä haavoilla, joten muiden lähestyminen voi tuntua pelottavalta. Mieli voi tehdä vielä tepposia ja moittia itseä milloin mistäkin sanasta, teosta, sanattomuudesta tai tekemättömyydestä. Oman mielen moitteiden välttely sosiaalisia tilanteita välttelemällä voi olla houkuttelevaa. Tällöin kuitenkin mahdollisuudet rakentaa uusia ystävyyssuhteita jäävät vähäisiksi. Itsetunnon työstämiseen on olemassa paljon hyviä menetelmiä, joita kannattaakin harjoitella ammattilaisen tuella.

Joillekin käy niinkin, että omat persoonallisuuden piirteet tuntuvat sotivan aktiivista ystävien etsimistä vastaan. Heistä voi tuntua, että pitäisi olla enemmän ulospäin suuntautunut ekstrovertti, vaikka jokainen sopukka itsessä toitottaa, että sisäänpäin suuntautuva introverttiys on luontaisempaa. Vaikka maailma on rakentunut vahvasti ekstroverttien ehdoilla, introverttiys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toipuva haluaisi olla yksinäinen ja jäädä kaiken sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita. Myös introvertit tarvitsevat ystävän tai ystäviä. Omien persoonallisten piirteiden kanssa pitää kuitenkin olla rehellinen. Introvertti ei voi eikä hänen tarvitsekaan muuttua ekstrovertiksi löytääkseen ystäviä, vaan hän voi etsiä omat yksilölliset tapansa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Vinkkejä introverttinä ihmissuhteissa toimimiseen löydät mm. Tietoisesti introvertti –blogin teksteistä ihmissuhteista.

Olivatpa toipuvan ystävien löytämisen haasteet itsetunnossa, persoonallisuuden piirteissä tai joissain muissa syissä, varmaa on, että ystävien etsimiseksi pitää hakeutua tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa ystävyyssuhteita voi muodostaa. Harvemmin ystävät vain tupsahtavat kotiin. Mikä sitten avuksi?

Yksi apu voi löytyä harrastuksista, mitkä tarjoavat mahdollisuuden löytää uusia ystäviä saman henkisten ihmisten parista. Mieti millainen harrastus olisi sinulle mieleen? Yritä löytää sellainen harrastus, jossa kohtaisit toisia ihmisiä. Voisiko se olla esimerkiksi näytteleminen, kuorossa laulaminen tai bändissä soittaminen, jonkinlainen yhdistys- tai kerhotoiminta, joukkueena harrastettava liikunta tai muuten sellainen liikunta, jossa kohtaa ihmisiä? Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta paikkakuntakohtaisia eroja toki on. Etsi siis tietoa alueesi tarjonnasta ja käy rohkeasti kokeilemassa.

Kuuntele harrastusta valitessasi myös toipumisesi tahtia. Liikuntaharrastukset tarjoavat paljon hyviä mahdollisuuksia ystävien löytämiseksi, mutta jos kärsit pakkoliikunnasta, tarvitset ehkä alkuun muunkinlaisia harrastuksia. Suosittelisin toki pakkoliikunnasta toipuvalle yleensä ensisijaisesti sosiaalisia liikuntatapoja yksin liikkumisen sijaan. Sosiaalisia virikkeitä tarjoavia lajeja ovat esimerkiksi pallopelit, kamppailu- ja itsepuolustuslajit ja ryhmätanssi. Myös yksilölajit voivat tarjota mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin, jos lajia harrastaa liikuntaseurassa. Haluan myös muistuttaa, että uuden lajin voi aloittaa vanhempanakin ihan puhtaasti harrastuksen merkeissä. Kilpaurheilijaksi ei tarvitse tulla.

Syömishäiriöstä toipumisen aikana ja jälkeen myös Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsenyhdistysten tarjonta voi auttaa ystävien löytämisessä. Syömishäiriöliitto järjestää erilaisia vertaistukiryhmiä ja monenlaisia tapahtumia viikoittain. Ryhmissä ja tapahtumissa voi löytää ystäviä, jotka ymmärtävät syömishäiriön koukeroita. Oman alueen jäsenyhdistystä kannattaa seurata esimerkiksi Facebookissa, missä jäsenyhdistykset tiedottavat aktiivisesti tapahtumistaan.

Nuorille yhden hyvän mahdollisuuden kohdata muita nuoria tarjoavat erilaiset nuorisotilat, -talot ja -yhdistykset, joissa on järjestettyä toimintaa. Useimmista kaupungeista löytynee jonkinlainen nuorten toimintaa ja vapaa-aikaa tukeva taho. Mikäli sinua jännittää mennä tällaiseen tahoon tutustumaan, voit vaikka ensin ottaa yhteyttä paikan työntekijöihin. He voivat auttaa sinua jännityksen kanssa ja kertovat varmasti mitä kaikkea heillä on tarjota.

Luonnollisia ympäristöjä ihmissuhteiden muodostamiseen ovat myös koulut ja työpaikat.  Näissä ympäristöissä oma aktiivisuus on kuitenkin tarpeen, mikäli haluaa muodostaa myös vapaa-ajalle ulottuvia ihmissuhteita. Etsi koulusta tai työpaikalta alkuun edes yksi ihminen, jonka seuraan hakeudut juttelemaan. Pyydä apua esimerkiksi koulu- tai työtehtävään tai tarjoa itse apua sitä tarvitsevalle. Osallistu oppilaille, opiskelijoille tai työntekijöille tarkoitettuihin yhteisiin avoimiin tilaisuuksiin. Älä luovuta yhden kerran perusteella.

Nykyään ystäviä voi löytää myös sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä tätä varten. Oman alueensa ihmisiin voi yrittää myös tutustua oman kaupungin Facebook-ryhmässä. Ei ole nykyään enää mitenkään tavatonta, että uuteen kaupunkiin muuttava etsii uusia tuttavuuksia alueensa Facebook-ryhmässä. Mikäli et uskalla itse laittaa ryhmään viestiä, voit myös vastata jonkun toisen viestiin. Huomaathan myös, että esimerkiksi Facebook, Instagram ja Snapchat ovat hyviä paikkoja tutustua alueesi harrastustoimintaan. Myös monet nuorisotilat ovat hyvin aktiivisia somessa, joten voit ensin rauhassa seurata millaista tarjontaa heiltä löytyy ennen kuin menet paikan päälle tutustumaan.

Ystävien löytäminen vaatii aikaa, sitkeyttä ja ideoita. Koska koen, että uuden sosiaalisen verkoston rakentaminen on yksi haastavimmista asioista minkä monet syömishäiriöstä toipuvat kohtaavat, pyytäisin teitä lukijoita kertomaan vinkkejänne kommentteihin. Miten itse onnistuit uusien ystävien löytämisessä tai onko sinulla tiedossa jokin taho, mikä voisi tässä erityisesti auttaa? Nyt saa myös vapaasti mainostaa. Nuorisotilat yms, kertokaa ihmeessä kommenteissa hieman tarjonnastanne ja lisätkää vaikka linkki omille sivuillenne. Muistakaa mainita, missä kaupungissa toimitte. Autetaan kaikki yhdessä yksinäisyyden kanssa kamppailevia löytämään uusia sosiaalisia mahdollisuuksia ja löytämään omalle persoonalleen sopivan tavan toimia ihmissuhteissa.

Terveisin,

Venla Eronen

Kohti tervettä liikuntaa (OSA 2): Irti pakkoliikunnasta

Kirjoitin joulukuussa Omenatuvassa pakkoliikunnan tunnistamisesta. Ongelman tunnistaminen on välttämätöntä, jotta pakkoliikunnasta voi päästä eroon ja löytää tien kohti tervettä liikuntaa. Pakkoliikunnan tunnistaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen pääsisi irti haitallisesta toimintatavastaan. Muutoksen tekeminen vaatii sitkeyttä, halua muuttua ja uusien toimintatapojen löytämistä.

Liikunta on tunnetusti hyvä ja terveellinen keino edistää psyykkistä hyvinvointia, mutta joillakin raskaasta, usein toistuvasta liikunnasta on tullut keino katkaista yhteys omiin tunteisiinsa. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ikään kuin juoksevat pakoon tunteitaan. Toisille taas pakkoliikunta edustaa jatkuvaa valppautta. He ovat kuin olisivat koko ajan valmistautuneet kohtaamaan jonkinlaisen vaaratilanteen. Heillä pakkoliikunta näkyy jatkuvana jännittyneisyytenä tilanteessa kuin tilanteessa. Kolmas puolestaan on kadottanut yhteyden kehotuntemuksiinsa, erityisesti ”ytimeensä”. Ytimeen kuuluu omat kehon tarpeet ja tuntemukset sekä tunteet. Kehon ydin paikantuu helposti vatsan taakse, josta ihminen löytää oman voimansa ja  toimintansa itsesäätelyn. Jatkuva vatsalihasliikkeiden yms. tekeminen voikin olla kuin pyrkimys löytää tuo yhteys uudelleen. Näiden syiden myllerrykseen kun sotkeutuu vielä omaan kehoon ja suorittamiseen liittyvä kriittisyys, on pakkoliikuntapaketti tiukassa solmussa.

Tärkein askel irtipäästämisessä onkin tunnistaa oman pakkoliikuntansa syyt ja lähtökohdat sekä lähteä työstämään näitä asioita. Tunnista siis ensin oletko omien tunteiden pakenija, äärilleen viedystä valppaudesta kärsivä, omaan kehoon yhteyden menettänyt vai kenties jotain näistä kaikista. Tämän jälkeen sinun tulisi lähteä etsimään edes hetken ajaksi turvallisuutta, rentoutta ja yhteyttä itseesi ja tunteisiisi. Tunnista millaisia tarpeita siinä hetkessä nousee mieleesi. Tämän jälkeen voit lähteä miettimään millaisin konstein voit noita tarpeita täyttää. Tarvitsisitko esimerkiksi toisia ihmisiä lähelle tai kaipaisitko kenties etäisyyttä ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin? Sen jälkeen voit lähteä opettelemaan itsesi hyväksymistä ja uusia toimintamalleja.

Kyse on kuitenkin pitkästä prosessista, joten tarvitset todennäköisesti myös konkreettisempia ohjeita muutoksen tueksi. Tässä muutama vinkki:

Riko luomiasi sääntöjä ja raameja

Pakkoliikunnalle on tyypillistä, että liikunta on lukuisten aikataulujen, rituaalien ja sääntöjen värittämää. Riko tietoisesti näitä rakentamiasi raameja. Jos olet tottunut esimerkiksi aina juoksemaan saman lenkin, vaihda reittiä. Jos liikut aina tietyllä intensiteetillä, vaihda välillä intensiteettiä. Hae siis tuntumaa erilaisiin tapoihin liikkua. Välttele kuitenkin sitä, että rakentaisit vaihtelulle säännöt. Tässä kohdin sinun ei ole tarkoituksenmukaista lukea liikuntaoppaista vinkkejä treenien rytmittämisestä parhaan tuloksen saavuttamiseksi,  vaan harjoittelet uutta suhdetta liikuntaan ja omiin kehotuntemuksiisi.

Voit myös vaihdella liikuntalajeja. Olet nimittäin ehkä luonut itsellesi ajatusmallin, että tiettyä liikuntaa harrastamalla pysyt turvassa, mitään pahaa ei tapahdu ja pystyt kontrolloimaan oloasi ja kehoasi. Vaihtelulla voit lähteä rikkomaan tuota ajatusmallia. Kun huomaat, että mitään pahaa ei tapahdukaan, voit löytää vaihtoehtoisia ajatuksia ja olet siten askeleen lähempänä pakkoliikunnasta irti päästämistä.

Vaihtele myös ajankohtia jolloin liikut. Tunnustele mitä ajatuksissasi tapahtuu, jos ajankohta muuttuu. Oletko ehkä käyttänyt liikuntaa aina tietyissä hetkissä päivääsi esimerkiksi syömiseen liittyviä tunteitasi helpottaaksesi tai vaikkapa sosiaalisia tilanteita vältelläksesi. Tunnista nuo aikatauluihin liittyvät kaavat ja riko niitä, vaikka se ahdistaisi. Kuulostele mitä mielessäsi tapahtuu. Ne ajatukset ja tuntemukset ovat avaimia pakkoliikunnasta irti päästämiselle.

Harjoittele tietoista läsnäoloa ja kehoyhteyttä 

Kun lähdet esimerkiksi lenkille, pyri kiinnittämään ympäristöösi huomiota. Seuraa vaikka minkälaisia eläimiä, rakennuksia tai  ihmisiä näet matkalla. Etsi silmilläsi esimerkiksi erilaisia pyöreitä tai teräviä muotoja luonnosta ja rakennuksista. Kuulostele millaisia ääniä matkan varrelle mahtuu. Voit myös ottaa kameran mukaan ja pysähtyä reitin varrella aina kun näet jonkin ennalta päättämääsi teemaa kuvaavan asian. Nämä auttavat sinua pysymään kytköksissä ympäristöön.

Sinun tulisi oppia myös erottamaan kehotuntemustesi ja ajatusten eroa. Tässä erottelussa sinua voi auttaa hengitys- ja maadoittamisharjoitukset. Hengitä ilmaa ”ytimeesi” eli aina vatsaan asti. Huomaa kuinka myös hengityksessä liike on mukana. Tunne sitten maa jalkojesi alla. Tunne kuinka alusta kannattelee ja tukee, kuinka siihen voi turvallisesti pysähtyä. Kuulostele sitten itseäsi. Miten hengityksesi kulkee, miltä sykkeesi tuntuu, mikä on kehosi lämpötila, miltä liike tuntuu? Miten ajatukset vaikuttavat kehoaistimuksiin ja –tuntemuksiin. Leikittele erilaisten ajatusten kanssa. Ajattele esim. jotain pelottavaa asiaa tai jotain mitä haluaisit todella paljon. Millaisia erilaisia kehotuntemuksia ja toimintatarpeita voit huomata ajatuksiisi liittyen? Nämä esille nousevat ajatukset ovat usein sellaisia, joita sinun kannattaa tutkiskella ja työstää jonkun toisen kanssa, esimerkiksi fysioterapeutin tai psykoterapeutin kanssa.

On myös hyvä huomata, että pakkoliikunnan työstämisen yhteydessä kehoyhteyden löytämisen avulla sinun ei ole tarkoitus opetella mentaalisia keinoja kestämään kovempaa rasitusta, vaan sinun tulisi löytää uudelleen yhteys siihen, mitä kehossasi ja mielessäsi todella tapahtuu. Opettele huomaamaan liikkumisen turvalliset rajat. Kehosi on ainoa keho mitä sinulla on, sitä ei kannata rikkoa liian pitkälle viedyillä suorituksilla.

Lepää ja harjoittele oleskelua ilman liikuntaa

Liikkujan tulisi oppia myös lepäämään. Tärkeää on, että et tingi yöunista. Nuku riittävästi ja muista levätä myös raskaan liikuntasuorituksen jälkeen. Liikunnan hyödyn saaminen vaatii lepoa. Ilman lepoa et myöskään kehity. Ota käyttöösi lepopäivä, jolloin et liiku. Pyri oleskelemaan lepopäivänä rennosti myös ilman fyysisiä arjen askareita. Kuulostele mitä lepopäivä mielessäsi herättää ja työstä mieleesi mahdollisesti nousevia ajatuksia esimerkiksi terapeutin tai jonkun läheisen kanssa.

Huolehdi myös, että löydät elämääsi miellyttäviä hetkiä ilman liikuntaa. Voit esimerkiksi tavata ystäviä, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, katsella elokuvia tai tehdä muita sellaisia sinulle miellyttäviä asioita, joissa liikunta ei ole läsnä. Jos sinun on vaikea löytää mielekkyyttä muista asioita, tulisi sinun tutkiskella tätä asiaa ja pyrkiä löytämään uusia kiinnostuksen kohteita. Tärkeää on myös se, että pyrit luopumaan suorittamisesta näissä hetkissä.

Syö riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti

Ruoka on liikunnan tärkeä kumppani. Voidaksesi liikkua sinun tulisi syödä riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti 4-6 kertaa päivässä. Pakkoliikunta on usein kietoutunut yhteen syömiseen liittyvien sääntöjen kanssa. Unohda joidenkin liikuntaoppaiden tms. ohjeet tyhjällä vatsalla lenkille lähtemisestä. Kyseinen ohje ei ole hyväksi silloin kun kärsit pakkoliikunnasta ja syömishäiriöistä. Vaihda sääntösi sellaiseksi, että liikunta pitää unohtaa, jos syömisestä on kulunut esimerkiksi yli 3-4 tuntia. Älä kuitenkaan lähde liikkumaan heti syötyäsikään, sillä silloin sinua todennäköisesti ohjaa kulutusajattelu ja ahdistus. Muista, että liikuntasuorituksen, erityisesti raskaan sellaisen, jälkeen tulisi syödä jotain mahdollisemman pian. Tämä edistää palautumistasi liikunnasta. Tärkein sääntö kuitenkin on se, ettet rankaise itseäsi liikunnalla syömisestä tai syömättömyydellä liikkumattomuudesta.

Valitse mieluisat tavat liikkua

Liikunnan tulisi olla mieltä virkistävää ja mukavaa. Valitse niitä tapoja liikkua, jotka tuntuvat sinusta miellyttäviltä. Tällä en tarkoita sitä, että liikunnassa ei saisi tulla vaikeita tai raskaita hetkiä eteen. Esimerkiksi kovat sykkeen nousut tuntuvat monista pahoilta, mutta ne voivat silti tarjota liikunnan iloa. Samoin uuden oppiminen voi olla välillä raskasta, mutta onnistuminen on lopulta palkitsevaa. Jos kuitenkin lähdet joka kerta suorittamaan pakosta liikuntaa josta et oikeastaan edes pidä, kannattaa sinun miettiä lajisi uudelleen.

Kuvittele millaisia positiivisia asioita elämääsi voisi tulla

Kuvittele elämääsi ilman pakkoliikuntaa. Visualisoi mieleesi tai vaikka paperille millaisia asioita pakkoliikunnan väistyminen mahdollistaisi? Huomaa, että mielesi saattaa olla taipuvainen näkemään vain negatiivisia ajatuksia ja seurauksia. Tiedosta tämä mielesi negatiivinen ja muutosta estävä malli ja pyri aktiivisesti suuntaamaan ajatuksesi positiivisiin seurauksiin. Mikäli sinun on vaikea löytää positiivisia seurauksia pakkoliikunnan väistymisestä, muistele vaikka hetkeä kun olet ollut erityisen iloinen ilman, että muistoon liittyisi liikunta. Lähde laajentamaan ajatustasi siitä eteenpäin. Jos tämäkin tuntuu vaikealta, niin tarkastele elämääsi hyvästä tulevaisuudesta käsin. Mitä hyvän tulevaisuuden sinä kertoisi nykyhetken sinulle? Millaisia positiivisia asioita hyvässä tulevaisuudessa on ilman pakkoliikuntaa?

Rajaa tarvittaessa liikunta hetkeksi kokonaan pois elämästäsi

Joskus fyysinen tai psyykkinen vointisi voi olla niin huono, että liikunta aiheuttaa haittaa terveydellesi tai uhkaa jopa henkeäsi. Silloin on tarpeenmukaista rajata liikunta hetkeksi pois kokonaan ja lähteä voinnin parannuttua etsimään varovaisesti uutta suhdetta liikuntaan. Etsi uusia liikuntamuotoja vanhojen pakkoliikuntamuotojen tilalle. Jos olet ennen esimerkiksi lenkkeillyt pakonomaisesti, älä aloita lenkkeilyä heti liikuntatauon jälkeen, vaan aloita jollakin täysin erilaisella lajilla. Alussa liikunnan on hyvä olla rauhallista.

Toista opettelemiasi asioita

Uusien toimintatapojen opettelu ottaa aikansa. Hyväksy se, että joudut toistamaan opettelemiasi asioita useita kertoja. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Haitallisia toimintamallejasi sinnikkäästi rikkomalla voit kuitenkaan huomata, että pelkäämäsi asiat eivät tapahdukaan. Ajatusmalleihisi alkaa siten rakentua uutta väljyyttä ja joustoa, jolloin terveempi suhtautuminen liikuntaankin mahdollistuu.

Pyydä apua

Pakkoliikunta on usein iso haaste yksin ratkaistavaksi. Hae rohkeasti apua esimerkiksi fysioterapeutilta, sairaanhoitajalta, psykologilta, terapeutilta tai muulta sellaiselta ammattilaiselta, jolla on ymmärrystä aiheesta.

Muista, että sinun ei ole pakko liikkua

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että pakkoliikunta voi jättää mieleesi epämukavia muistoja, vaikka voisit muuten jo paremmin. Opettele erottamaan mennyt ja nykyisyys ja muista, että sinun ei ole pakko olla aktiiviliikkuja, mikäli se tuntuu pahalta. Terveyssuosituksilla on paikkansa, mutta ne on tehty väestötasolla. Yksilöllisen elämäsi koukerot voivat johtaa siihen, että kohdallasi liikkumattomuus on terveellisempi valinta kuin liikunta. Tämä on kuitenkin yksilöllistä ja sinun on itse etsittävä mikä lopulta on hyväksi sinulle.

Ohjeistukseni ei missään nimessä ole täydellinen. Sitä voisi varmasti täydentää lukuisilla tavoilla. Millaisia ohjeita sinä lisäisit? Mikä on auttanut sinua pakkoliikunnasta irti päästämisessä?

Terveisin,

Venla Eronen

Ps. Kiitokset fysioterapeutti, tanssi- ja liiketerapeutti Marita Kaijanen avustasi tämän blogikirjoituksen kanssa. Se oli kullan arvoista <3