lauantai 4. marraskuuta 2017

Negatiivinen ajattelu voi asua arjessamme lähes huomaamattomasti

Huomasin yhtenä päivänä moittivani itseäni täysin järjettömästä syystä. Otin ajatuksissani neuletakin yltäni, vaikka minulla ei ollut siihen mitään tarvetta. Tuossa hetkessä sanoin itselleni ääneen ”hölmö Venla”. Sanat lausuttuani tajusin moittimisen järjettömyyden. Yritin paikata sitä itselleni. Menin peilin eteen ja sanoin itselleni ”ei Venla, et ole hölmö. Typerä kun noin ajattelit.”. Dadam ja hupsista. Tein siis itsesyyttelyä myös silloin, kun yritin korjata sitä.



Esimerkki kuvastaa mielestäni hyvin sitä, miten helposti ihminen voi puhua itselleen ikävään sävyyn lähes huomaamattomasti. Omassa esimerkissäni neuletakin riisumisesta, kukaan muu tuskin olisi huomannut mitään moitittavaa. Miksi siis ensimmäinen mieleeni tuleva asia itsestäni oli, että olen hölmö, ja kun tajusin asian järjettömyyden, korjasin sen ajatuksella omasta typeryydestäni. Olisinko ajatellut ystävästäni noin? En olisi.

Havaintoni sai minut kiinnittämään huomiota omaan negatiiviseen ajatteluuni. Päätin tehdä tutkimusmatkan siihen, miten herkästi itsensä sättiminen voi elää omassa arjessani. Aloin tarkastella, kuinka usein arjessa sorrun itseni sättimiseen ja millaisissa asioissa. Kirjasin huomioita viikon ajan ylös. Tässä huomioideni saldoa:

  1. Päätin paistaa ranskalaisia. Meinasin laittaa leivinpaperirullan ajatuksissani jääkaappiin. Sanoin itselleni mielessäni ”idiootti”. Käskin itseäni ankaraan sävyyn keskittymään.
  2. Kaadoin jäiset marjat vahingossa suoraan aamupuuron joukkoon, vaikka tarkoitukseni oli ensin sulattaa niitä hieman. Sanoin mielessäni itselleni ”mikä ihme sinua oikein vaivaa? Keskity!”. Ok, tämä ei ehkä ollut niin paha itsessään, mutta sitten ajattelin, että meneeköhän koko päivä pilalle, jos olen näin keskittymiskyvytön. Kevyt kaaosajattelu meinasi lähteä pyörimään ihan huomaamattomasti.
  3. Asuntoni kaipasi siivousta. Minua väsytti ja ei huvittanut siivota, joten päätin katsoa televisiota. Samalla ajattelin, että kyllä nyt on laiskuus huipussaan. Siivosin asuntoni seuraavana päivänä, kun vireystilani oli parempi, mutta huomasin samalla ajattelevani, että sitä saa mitä tilaa. Jos olisin eilen siivonnut, niin olisin voinut tänään tehdä jotain mieluisampaa. Itsensä sättimistä tuokin oli siis tavallaan.
  4. Sain yhden Omenatuvan blogikirjoituksen valmiiksi, mutta lukiessani ajattelin sen olevan negatiivinen, hieman kelvoton ja epämääräinen. Juttelin Pia Charpentierin kanssa kirjoituksesta. Pia sanoi, että hänestä se oli kiva, eikä hän huomannut siinä muuta korjattavaa, kuin yhden kirjoitusvirheen. Silti jäin miettimään, miten kirjoitusta voisi vielä vähän parantaa. Jonkinlainen armottomuus ja perfektionismi hyppäsivät siis hyvän palautteenkin jälkeen kuvaan.
  5. Viestittelin itselleni läheisen ihmisen kanssa. Läheiseni ymmärsi viestin ehkä hieman väärin, mutta ajattelin, että minua hävettää oikaista väärinkäsitys. Tosi noloa, Venla hei! 

Viisi huomiota viikossa. En ole varma sainko itseni kiinni aina kaikissa hetkissä, mutta huomioni osoittavat minulle, miten pienistä asioita sitä voi itseään moittia. Jos hajamielisyyksissä tapahtunut sähläily, väsymys, oma työnjälki ja kommunikoinnissa tapahtuvat tiplut saavat itsekriittisyyden jo orastamaan, niin mitä silloin tapahtuu, kun elämässä tulee vastaan oikein iso moka. En suorastaan halua edes ajatella, millainen syyttelyn kehä silloin itselläni lähtisi pyörimään. Aika on jo onnekseni kullannut isoimpien mokieni jälkeiset tunneryöpytykset. Päätin kuitenkin, että nyt kun tiedostan itseni sättimisen, niin haluan tehdä asialle jotain.

Ensimmäinen askeleeni oli muokata negatiiviset moitteeni positiivisiksi ajatuksiksi. Tämä olisi varmasti hyvä tehdä siinä hetkessä, kun huomaa moittivansa itseä, mutta itse tein tämän nyt harjoituksen vuoksi noille viidelle huomiolleni yhdestä viikosta. Tässä saldoa:

  1. Jokainen on joskus ajatuksissaan ja hajamielinen. Se on täysin normaalia. Tiedän, että leivinpaperi kuuluu muualle kuin jääkaappiin, hajamielisyys ei tee minusta idioottia.
  2. Itseasiassa jäisistä marjoista ei ollut mitään haittaa, koska puuro oli niin kuumaa. Koko päivä ei mene pilalle, jos aamulla kiireessä vähän säheltää. 
  3. On hyvä kuunnella omaa jaksamistaan. Väsyneenä on lupa levätä. 
  4. Kirjoitukseni on riittävän hyvä. Ei tarvitse olla täydellinen. Piakin antoi sille vihreää valoa. Kyllä Pia olisi sanonut suoraan, jos olisi pitänyt kirjoitustani huonona.
  5. Siinä ei ole mitään noloa, jos korjaa väärinymmärryksen. Viestittelyyn perustuvassa kommunikaatiossa väärinymmärryksiä syntyy helposti puolin ja toisin. Myös kasvokkain tapahtuvassa kommunikaatiossa voi ymmärtää toisen väärin. Se on täysin normaali sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvä ilmiö.

Positiiviseen muotoon muokatut ajatukseni voi tiivistää esimerkiksi seuraavanlaisiksi:

  1. Jokainen on joskus ajatuksissaan ja hajamielinen. Se on inhimillistä.
  2. Yksi virhe ei pilaa koko päivää.
  3. Väsyneenä on lupa levätä.
  4. Ei tarvitse olla täydellinen.
  5. Väärinymmärrykset kuuluvat elämään. Väärinymmärrykset saa oikaista.

Uskon, että nämä pelkistetyt ajatukset ovat melko yleispäteviä useimpiin omiin tilanteisiini, kun koen tarvetta moittia itseäni. Seuraava askeleeni onkin toistaa näitä ajatuksia aina tarvittaessa useita kertoja, vaikka en niihin uskoisikaan.  Samalla minun on hyvä pyrkiä keskeyttämään kielteisen mielen ujuttamia positiivisen ajattelun kompastuskiviä, kuten ”yksi virhe ei pilaa koko päivää, mutta tämä oli kyllä niin iso moka, että kyllä se taitaa kaiken pilata” sekä itseni sättimistä itseni sättimisestä, kuten tein neuletakin riisumisen yhteydessä.

Uskon, että en ole ainoa joka sortuu ajattelemaan kielteisesti itsestään lähes huomaamattomasti. Itse aion ainakin jatkaa kielteisen ajattelun nujerrustyötä, sillä en kaipaa sen tuomaa taakkaa arkeeni. Pahimmillaan jatkuva itsensä moittiminen voi johtaa siihen, että alkaa oikeasti uskoa olevansa huono ihminen. Omista ajatuksista tulee todellisuus, jonka uskoo olevan sosiaalisesti yhteisesti jaettu. Näin tapahtuu helposti ainakin syömishäiriöiden yhteydessä, mutta uskon, että monet ovat sille alttiita. Mikäli tunnistat itsessäsi taipumusta sättiä itseäsi ihan vaikka vain arkisissa asioissa ja tilanteissa, niin suosittelen sinuakin kiinnittämään siihen huomiota. Ajatusten muuttaminen positiiviseen muotoon on yksi keino etsiä korjausta tilanteeseen. Lisää apua saa itsemyötätunnon taidosta, mistä voit lukea lisää Pia Charpentierin kirjoituksesta täältä.

Ollaan itsellemme armollisia! Mukavaa syksyä seuraajille!

Terveisin,

Venla Eronen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti