Toivotamme sinut
tervetulleeksi omenatupaan. Omenatupa on yksityisen Elämän Nälkään Ry:n
Syömishäiriökeskuksen blogi. Syömishäiriökeskukselta kysytään paljon erilaisia
kysymyksiä syömishäiriöistä, niiden hoidosta ja kuntoutuksesta sekä tietenkin
siitä millaisia Syömishäiriökeskuksen palvelut ovat. Ajattelimme, että blogi
voisi olla hyvä kanava pohtia näitä teemoja. Omenatuvassa Syömishäiriökeskuksen
työntekijät kirjoittavat avoimin mielin ja kriittisestikin yleisesti
keskustelua, ihmettelyä tai kiinnostusta herättävistä aiheista. Emme halua
välttää kiperiäkään aiheita tai lukijoiden esittämiä kysymyksiä. Lukijat voivatkin
vapaasti ehdottaa meille aiheita blogiin. Syömishäiriöistä löytyy tietoa
valtavasti, joten lukijoiden ehdotukset ovat meille arvokkaita, jotta tiedämme
millaisista teemoja olisi hyvä pohtia lisää.
Omenatuvan yhtenä pääkirjoittajana toimii Syömishäiriökeskuksen
toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET) Pia
Charpentier. Pian intohimona on syömishäiriöiden hoidon kehittäminen.
Erityisesti Pian sydäntä lähellä ovat pitkään sairastaneet ja vaikeasti
oireilevat, joiden paranemistaival on takkuinen ja haastava. Pian kirjoitukset
tuovat näkyväksi Syömishäiriökeskuksen palveluiden taustalla vaikuttavia
työskentelymalleja, jotka ovat kehittyneet kokemuksen, uusien lähestymistapojen
innovoinnin ja tutkimuksen vuoropuhelussa. Vaikka arvostamme kovasti
tutkimukseen perustuvaa tietoa hoidossa parhaiten auttavista menetelmistä,
meille on tärkeää säilyttää luova ote hoidon kehittämiseen. Tämän vuoksi otamme
käytännön kokeiluun myös menetelmiä, jotka on alustavasti todettu toimiviksi
esimerkiksi ulkomaisten kollegoidemme klinikoissa. Lisäksi asiakkaamme antavat
meille tärkeää palautetta ja tuovat omia ideoitaan hoidon kehittämiseksi.
Kaikkea tätä arvokasta tietoa kuuntelemme tarkkaavaisesti hoitomallia
jatkuvasti kehittäessämme. Pia tuokin kirjoituksissaan esille myös niitä
näkökulmia, joita ei syömishäiriöihin liittyvästä tutkimuksesta löydy, ainakaan
vielä tänään. Tämän päivän innovointi voikin olla huomisen tietoa.
Itse toimin blogin
toisena pääkirjoittajana ja blogin ylläpitäjänä. Olen Syömishäiriökeskuksen
Kuntoutus- ja hoitoyksikön työntekijä ja koulutukseltani toimintaterapeutti
(ylempi AMK). Olen ollut hoito- ja kuntoutustyön parissa
Syömishäiriökeskuksessa vuodesta 2008 alkaen. Kirjoitukseni käsittelevät
erityisesti Kuntoutus- ja hoitoyksikön arkea ja kuntoutuksen näkökulmia.
Kirjoitukseni ovat myös osa omaa oppimisprosessiani erilaisten teemojen
ympärillä. Vaikka olen tehnyt jo tovin töitä syömishäiriöiden parissa, tulee
arjessa vastaan usein uusia ajatuksia ja
kysymyksiä herättäviä tilanteita, joita haluan pohtia tai joihin haluan etsiä lisää
tietoa.
Ensimmäinen varsinainen
kirjoituksemme ilmestyy ylihuomenna. Pian kirjoitus ”Syömishäiriökeskuksen
tarina” sukeltaa Syömishäiriökeskuksen historiaan ja kuvaa niitä lähtökohtia,
joista hoitomallimme on lähtenyt kehittymään. Ennen ensimmäisen kirjoituksen julkaisua kutsumme sinut kehittämään blogia yhdessä kanssamme monipuoliseksi
keskustelukanavaksi. Mistä sinä haluaisit keskustelua syntyvän?
Terveisin,
Venla Eronen
Tiedoksi: Tekstiä muokattu hieman 21.10 klo: 20.10.
VastaaPoistaMoi SHK:n tyypit ja kiitos tärkeästä blogista!
VastaaPoistaMinua ja työkavereita täällä koulussa kiinnostaisi kuinka voisimme olla tukemassa kouluun osastohoidosta palaavaa lasta tai nuorta, joka on toipumassa syömishäiriöstä. Mikä auttaa? Mistä on haittaa? Olisiko jollain toipujalla meille hyviä vinkkejä? (Sellaisetkin ideat kiinnostaisivat meitä, jotka ehkä tuntuvat ensi alkuun mahdottomilta toteuttaa: Usein kun vähän pohtii, huomaa, etteivät asiat olekaan niin mahdottomia kuin ensin näyttivät olevan.)
Tsemppiä syksyyn!
Terkuin koulupsykologi Hanna
Kiitos Hanna juttuideasta! Hyvä aihe. Voimme varmasti aihetta jossain vaiheessa pohtia. Kyseessähän on joskus haastava ja kriittinenkin siirtymävaihe, jonka onnistumiseksi varmasti tarvitaan työkaluja. Tähän voisi saada paljonkin asukkailtamme kokemusnäkökulmaa. Muistuttaisin myös siitä näkökulmasta, että tällainen normaaliin elämään osallistuminen (kuten opiskeluun osallituminen) voi myös olla tärkeä tekijä syömishäiriöstä irti pääsemisessä. Ei siis pelkästään haaste, joka pitää ratkaista. Tämän näkökulman valjastaminen apukeinoksi kouluun palaamisessa voisi olla yksi lähtökohta toimintamallille.
PoistaMukavaa syksyä sinulle ja työkavereillesi!
Terveisin,
Venla