Syömishäiriökeskuksen tarina

Syömishäiriökeskus näki päivänvalon hieman yli 13 vuotta sitten 2.6.2002. Sitä edelsi noin 3-4 vuotta sinnikästä valmistelutyötä. Olin 1990-luvun lopussa työssä HYKS:ssä, joka oli tuolloin ainoa paikka Suomessa, jossa oltiin havahduttu siihen, että syömishäiriöiden hoito vaatii erikoisosaamista. Siellä alkoi niihin aikoihin syömishäiriöiden hoitoa käsittelevä tutkimusprojekti, jossa oli mukana tutkijoita kahdestakymmenestä eurooppalaisesta maasta. Minulla oli suuri kunnia päästä tähän sisätautilääkäri Aila Rissasen Suomen osalta vetämään projektiin mukaan.

Projektin myötä pääsin tutustumaan muiden maiden hoitomalleihin ja huomasin, että lähestymistapoja oli monenlaisia. Huomasin myös, että Suomessa helposti toivottoman leiman saaneet tilanteet kohdattiin useissa ulkomaisissa klinikoissa rohkeudella ja luovuudella. Innostuin ajatuksesta, että haasteet nähdään mahdollisuuksina eikä hankaliakaan tilanteita kavahdeta.

Tavatessani vakavasti oireilevia syömishäiriöitä sairastavia nuoria ja aikuisia, minua aina kosketti heidän uskomaton sinnikkyytensä tämän ahdistavan sairauden kourissa. Heillä oli selvästi suuri halu parantua, mutta pelko sairaudesta luopumisesta oli monilla vähintään yhtä suuri. Tämä ristiriita paranemisen halun ja oireiden houkuttavuuden välillä tuntui minusta äärimmäisen mielenkiintoiselta ja koin sen kertovan jotain tärkeää syömishäiriöiden taustalla vaikuttavasta psykologiasta – samalla se näytti aiheuttavan paljon hämmennystä niin sairastavassa itsessään kuin hänen ympäristössäänkin.

Huomasin myös, että hoitavien henkilöiden oli usein vaikeaa ymmärtää syömishäiriötä sairastavan käyttäytymistä. Paranemisen pelko tulkittiin monesti motivaation puutteeksi. Ahdistunut ja kauhun täyteinen käyttäytyminen nähtiin helposti tahallisena niskoitteluna. Syömishäiriölle tyypillinen ominaisuus valjastaa ympäristö tukemaan oireilua, puolestaan ajateltiin manipuloivuutena. Niinpä syömishäiriötä sairastavat helposti leimattiin motivoitumattomiksi ja hankaliksi manipulaattoreiksi. Ymmärsin, että näin nähtynä syömishäiriötä sairastavaa on vaikeaa auttaa. Jotta hyvä hoito mahdollistuisi on tärkeää ymmärtää syömishäiriö selviytymiskeinona, jolla on keskeinen mielen tasapainopyrkimyksiä palveleva merkitys.

Näiden ja monien muiden oivallusten tulituksessa minulle syntyi vastustamaton halu etsiä keinoja ymmärtää syömishäiriöiden psykologiaa syvällisemmin. Halusin myös löytää hoitokeinoja, jotka ottaisivat huomioon sairauden psyykkisen oireilun eikä keskittyisi vain kehossa näkyviin oireisiin. Minulle kävi kiistattoman selväksi, että oireet, joiden kautta olimme tottuneet määrittelemään syömishäiriöt (laihtuminen, ahmiminen jne.) olivat vain pikkuruinen jäävuoren huippu. Varsinainen sairaus piileksii pinnan alla psyyken syvissä kerroksissa.

Tällöin aloin haaveilla hoitopaikasta, jossa olisi mahdollisuus kokeilla innovatiivisia hoitomenetelmiä ja jossa hoitomalli perustuisi yksilöllisen paranemisprosessin tukemiseen. Myös mahdollisuus kokeilla uusia menetelmiä heti niiden ilmaantuessa joko käytännön opettamana tai esimerkiksi kollegoiden kongresseissa esitteleminä tuntui minusta kiehtovalta. Niin syntyi idea Syömishäiriökeskuksesta ja sen keskeisestä toiminta-ajatuksesta.

Nyt 13 vuoden olemassaolomme aikana olemme nähneet, että mallimme on auttanut suurinta osaa asiakkaistamme. Monet heistä ovat ennen hoidon alkamista pitkään kamppailleet sairautensa kanssa ja alkaneet jopa kokea tilanteensa toivottomanakin. On ollut suuri kunnia kulkea asiakkaittemme rinnalla kappale matkaa heidän paranemisprosessinsa aikana.

Valitettavasti emme ole kuitenkaan onnistuneet auttamaan aivan kaikkia, jotka ovat olleet hoidossamme. Tämä on motivoinut meidät entistä tomerammin kehittämään hoitomalliamme eteenpäin. Haluamme jatkuvasti syventää ymmärrystämme, jotta voisimme auttaa yhä useampaa syömishäiriön kouriin joutunutta nuorta ja aikuista.

Vuosien varrella syömishäiriöiden oirekokonaisuudet ovat mutkistuneet ja hoidolliset haasteet sen myötä kasvaneet. Uskollisena toiminta-ajatuksellemme näemme uudet haasteet mahdollisuuksina kehittää hoitomalliamme ja toimintaamme jatkuvasti eteenpäin. Syömishäiriökeskuksen koko henkilökunta on myös omaksunut tämän ajatusmallin ja ovat työssään kehittyneet uskomattoman taitaviksi kohtaamaan kaikki syömishäiriöiden aikaansaamat hankalimmatkin oireet.

Olen ylpeä pienestä hoitokodistamme ja sen työlleen omistautuneesta henkilökunnasta sekä uskomattoman urheista asiakkaistamme, jotka niin rohkeasti kamppailevat paranemisensa eteen. Olen myös kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneillemme, jotka luottavat ammattitaitoomme ja mahdollistavat tärkeän työmme. Tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin.

Millaisia uusia haasteita ja keinoja sinä näet syömishäiriöiden hoidossa? Miten Syömishäiriökeskus voi mielestäsi vastata noihin haasteisiin ja ottaa tehokkaasti uusia keinoja käyttöönsä?

Terveisin,

Pia Charpentier

Kirjoittaja on Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET)

Tervetuloa Omenatupaan!

Toivotamme sinut tervetulleeksi omenatupaan. Omenatupa on yksityisen Elämän Nälkään Ry:n Syömishäiriökeskuksen blogi. Syömishäiriökeskukselta kysytään paljon erilaisia kysymyksiä syömishäiriöistä, niiden hoidosta ja kuntoutuksesta sekä tietenkin siitä millaisia Syömishäiriökeskuksen palvelut ovat. Ajattelimme, että blogi voisi olla hyvä kanava pohtia näitä teemoja. Omenatuvassa Syömishäiriökeskuksen työntekijät kirjoittavat avoimin mielin ja kriittisestikin yleisesti keskustelua, ihmettelyä tai kiinnostusta herättävistä aiheista. Emme halua välttää kiperiäkään aiheita tai lukijoiden esittämiä kysymyksiä. Lukijat voivatkin vapaasti ehdottaa meille aiheita blogiin. Syömishäiriöistä löytyy tietoa valtavasti, joten lukijoiden ehdotukset ovat meille arvokkaita, jotta tiedämme millaisista teemoja olisi hyvä pohtia lisää.

Omenatuvan  yhtenä pääkirjoittajana toimii Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET) Pia Charpentier. Pian intohimona on syömishäiriöiden hoidon kehittäminen. Erityisesti Pian sydäntä lähellä ovat pitkään sairastaneet ja vaikeasti oireilevat, joiden paranemistaival on takkuinen ja haastava. Pian kirjoitukset tuovat näkyväksi Syömishäiriökeskuksen palveluiden taustalla vaikuttavia työskentelymalleja, jotka ovat kehittyneet kokemuksen, uusien lähestymistapojen innovoinnin ja tutkimuksen vuoropuhelussa. Vaikka arvostamme kovasti tutkimukseen perustuvaa tietoa hoidossa parhaiten auttavista menetelmistä, meille on tärkeää säilyttää luova ote hoidon kehittämiseen. Tämän vuoksi otamme käytännön kokeiluun myös menetelmiä, jotka on alustavasti todettu toimiviksi esimerkiksi ulkomaisten kollegoidemme klinikoissa. Lisäksi asiakkaamme antavat meille tärkeää palautetta ja tuovat omia ideoitaan hoidon kehittämiseksi. Kaikkea tätä arvokasta tietoa kuuntelemme tarkkaavaisesti hoitomallia jatkuvasti kehittäessämme. Pia tuokin kirjoituksissaan esille myös niitä näkökulmia, joita ei syömishäiriöihin liittyvästä tutkimuksesta löydy, ainakaan vielä tänään. Tämän päivän innovointi voikin olla huomisen tietoa.

Itse toimin blogin toisena pääkirjoittajana ja blogin ylläpitäjänä. Olen Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikön työntekijä ja koulutukseltani toimintaterapeutti (ylempi AMK). Olen ollut hoito- ja kuntoutustyön parissa Syömishäiriökeskuksessa vuodesta 2008 alkaen. Kirjoitukseni käsittelevät erityisesti Kuntoutus- ja hoitoyksikön arkea ja kuntoutuksen näkökulmia. Kirjoitukseni ovat myös osa omaa oppimisprosessiani erilaisten teemojen ympärillä. Vaikka olen tehnyt jo tovin töitä syömishäiriöiden parissa, tulee arjessa vastaan usein  uusia ajatuksia ja kysymyksiä herättäviä tilanteita, joita haluan pohtia tai joihin haluan etsiä lisää tietoa.

Ensimmäinen varsinainen kirjoituksemme ilmestyy ylihuomenna. Pian kirjoitus ”Syömishäiriökeskuksen tarina” sukeltaa Syömishäiriökeskuksen historiaan ja kuvaa niitä lähtökohtia, joista hoitomallimme on lähtenyt kehittymään. Ennen ensimmäisen kirjoituksen julkaisua kutsumme sinut kehittämään blogia yhdessä kanssamme monipuoliseksi keskustelukanavaksi. Mistä sinä haluaisit keskustelua syntyvän?

Terveisin,

Venla Eronen